Paimennus

Vilja paimentaa

Paimennus on ehdottomasti Viljan lempiharrastus. Paimennus on oikeastaan myös ainoa asia, mikä saa sen väsymään oikein kunnolla! Aloitimme paimennusharrastuksen keväällä 2014 Viljan ollessa reilun 9kk ikäinen. Vilja viihtyi alusta asti lampailla hyvin, joten saatoimme aloittaa paimennukseen tutustumisen ns. vaistopaimennuksella. Ensimmäiset treenit tehtiin pyöröaitauksessa, jossa kuljeskelimme Viljan kanssa yhdessä lampaiden perässä ja koira sai alkaa tarjota asioita omaan tahtiinsa. Varsin nopeasti Vilja alkoi tarjota lauman kokoamista sekä sen ympäri juoksemista ja pääsimme kuljettamaankin laumaa vähitellen. Halusin edetä Viljan kanssa rauhassa, enkä pakottaa sitä mihinkään liian aikaisin. Se kuitenkin edistyi harrastuksessa huimaa tahtia ja yllätti minut moneen kertaan osaamisellaan jo ihan harrastuksen alkutaipaleella.

Syksyllä 2014 osallistuimme paimennus- taipumustestiin (PAIM-T), jonka Vilja läpäisi hyväksytysti. Tuomarin kirjallisessa arviossa luki ”reipas pieni paimen kasvamassa” ja tuomari oli varsin oikeassa. Viljasta on kasvanut aivan mahtava paimen. Se on rohkea, innokas ja aktiivinen nuori paimenkoira. Samalla se on kuitenkin myös todella kiltti lampaille ja rento niiden seurassa. Se ei hauku ylimääräisiä ja osaa antaa lampaille tilaa tilanteen niin vaatiessa. Toki välillä kiltilläkin meinaa mopo lähteä keulimaan ja satunnaisesti koira taitaa myös pitää ohjaajaansa täysin tarpeettomana ja ajattelee voivansa huolehtia lampaista ihan itsekseen.

Koska jo harrastuksen alkutaipaleella oli nähtävissä koiran lahjat lajiin, mieleen nousi vähitellen halu testata koiran osaamista myös paimennuskokeissa. Kesällä 2015 Vilja suoritti paimennuksen esikokeen (PAIM-E) erinomaisella tuloksella. Syksyllä osallistuimme vielä paimennuskokeen ensimmäiseen, PAIM1-luokkaan Unkarinpaimenkoirat ry:n paimennuskoe- viikonlopussa. Viikonlopun jälkeen Viljalla oli erinomainen tulos myös tästä luokasta eli PAIM1-ERI 62p ja mahdollisuus siirtyä kisaamaan paimennuskokeen toiseen, PAIM2-luokkaan.

Paimennuksessa on tärkeää edetä maltilla ja tehdä perusasioista varmoja. Paimennuksen ei kuulu olla vauhdikasta ja näyttävää, vaan tavoitteena on saada koira työskentelemään rauhallisesti ja lampaille stressiä aiheuttamatta. Parhaimmillaan koira työskentelee itsenäisesti ja aktiivisesti ohjaajalleen ja tilanteen vaatiessa ohjaajan käskyjä mukisematta totellen. Itseäni jaksaa kerta toisensa jälkeen hämmästyttää, miten Vilja osaa vaistomaisesti toimia lampaiden kanssa oikein. Miten sieltä jostain koiran sisältä kumpuaa tieto siitä, mitä missäkin tilanteessa on tarpeen tehdä. Aina ei ohjaajan silmä riitä tilanteille ja tulee pyytäneeksi koiralta hölmöjä asioita. Silti koirat upeasti korjaavat ohjaajan puutteita ja paimentavat vaistonsa mukaan. Olenkin moneen kertaan jo ehtinyt todeta, että Vilja kyllä tekee ja osaa mitä vaan, jos ohjaaja vain osaa pyytää... Paimennus on laji, jossa ei voi koskaan tulla ihan valmiiksi ja juuri siksi se on niin kovin koukuttavaa. Joka kerta laitumella oppii uutta, ja joka kerta saa nähdä koirastaan jotain ennennäkemätöntä ja hienoa. (Teksti ja kuvat: Terhi Wallin)

Lisätietoja Kennelliiton sivuilta ja Kennelliiton Paimennuskollegion tiedotussivuilta.